Historiaa

Pladaskin ensimmäinen numero julkaistiin tiettävästi 1976, ja sitä toimitti alunperin Suomen Windsurfer Liitto. Numerosta 2/80 alkaen lehden julkaisusta huolehti HWC 90-luvun puoliväliin asti.

Kuinka purjelautailu tuli Suomeen

(Pladaski 1/83, 2/93)

Kaveri nimeltä Ilari Pihl aloitti Windsurfing-toiminnan Suomessa jo vuonna 1971. Hän tilasi silloin kaksi Windsurfer-lautaa suoraan USA:sta kierteli koko seuraavan kesän ympäri maata esittelemässä lautojaan asiasta kiinnostuneille. Vuonna 1973 oli Venemessuilla Helsingissä esillä samoja lautoja. Samassa yhteydessä kerättiin myös windsurfing-harrastuksesta kiinnostuneiden nimiä ja heille pidettiin yhteinen tiedotustilaisuus 21.2.1973.

Tässä tilaisuudessa, jossa oli läsnä 13 henkilöä, perustettiin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maassamme toimiva Windsurfer-kerho, Helsinki Windsurfer Club. Samana vuonna hankittiin kerholle omat tilat (oma rantakaistale, pukukoppi, suihku ja välinevarasto) Koivusaaresta, Lauttasaaren takaa. Samoin aloitettiin säännöllinen kilpailutoiminta ja ensimmäiset SM-kilpailut pidettiin 12 osanottajalle syyskuussa 1973 kerhon omassa rannassa. Siitä lähtien kauden aikana, joka alkoi Vappu-drivellä 1. toukokuuta (ellei ole jääesteitä), on pidetty 5 - 6 kilpailua sekä SM-kisat. Lisäksi järjestettiin vuonna 1977 PM-kisat heinäkuun lopulla Porissa, Yyterissä. Kaudelle 1978 on kilpailutoimintaa yritetty vilkastuttaa, ja tarkoituksena on järjestää 11 kilpailua kesän aikana.

Jäseniä on tällä hetkellä 55, joista 20 on aktiivisia regattapurjehtijoita. Windsurfer-lautoja on maassamme noin 100, ja arvioitu harrastajamäärä on noin 200, joista suurin osa on ns. kesämökkipurjehtijoita. Kansainvälisestä kilpailumenestyksestä mainittakoon, että vuoden 1977 Suomen mestari Pekka Padatsu sijoittui PM-kisoissa samana vuonna toiseksi omassa sarjassaan (A) sekä EM-kisoissa Halmstadissa, Ruotsissa sijalle 17, edelleen sarjassa A.

HWC:n omassa käytössä oli silloin kuusi Windsurfer-lautaa sekä yksi self-made-tandem, joka oli tarkoitettu uusille yrittäjille ja niille kerhon jäsenille, joilla ei omaa lautaa ole. Kesäkaudella pidettiin kerhon rannassa yksi virallinen kerhoilta viikossa (tiistaina), jolloin opastettiin aloittelijoita ja harjoiteltiin kilpailuja varten.

Suomen Windsurfer Liitto (Windsurfer Association Finland) perustettiin 28.7.1975 kerhotoiminnan katto-organisaatioksi päätarkoituksena tätä kautta päästä Suomen Purjehtijaliiton jäseneksi, ja näin saada vankempaa jalansijaa maamme purjehduselämässä. Liittoon kuuluu toistaiseksi ainoana toimivana kerhona vain HWC, mutta Turkuun on jo paperilla perustettu oma kerho paikallisille harrastajille, joten toivoa on, että laji saadaan leviämään myös muualle Suomeen.

Poimintoja vanhoista seurajulkaisuista

(Pladaski 2/80, 3/82, 2/93)

Seuran nimi muutettiin 1.1.1982 Helsinki Windsurfer Clubista Helsinki Windsurfing Clubiksi jäsenten toivomuksesta. Nimi on joskus kuulemma aiheuttanut väärinkäsityksiä siitä, että olisimme vain yhden lautamerkin seura. Vanha nimi johtuu siitä, että silloin vanhaan hyvään aikaan, kun seuramme perustettiin, ei muita lautamerkkejä ollut edes piirustuspöydällä.

HWC osallistui Helsingin kaupungin ulkoilu- ja urheiluviraston järjestämään tapahtumaan lehdistöpuffilla ja esittelemällä surffausta Uimastadionin altaalla.

Pohdintaa trapetsin käytöstä

(Pladaski 1/78, 2/93)

Trapetsin käyttö, joka vaatii kevytvenepurjehtijalta suurta taitoa, ja joka on välttämätön useille veneluokille, näyttää surffaajille olevan jotain todella uutta ja ihmeellistä.

Trapetsia käyttämällä käsiä ei enää särje, käsilihakset eivät ole jäykkinä ja koko keho voi rentoutua. Todellinen painajainen on tilanne, jolloin surffaaja kaatuu purjeen alle eikä pääse trapetsista irti. Tällaisia tapauksia varten on trapetsissa oltava ns. pikalukko eli lukitus, joka saadaan auki silmänräpäyksessä.

Pitäisikö trapetsi sallia kilpailuissa? Kummalla pitäisi kilpailuissa olla mahdollisuus voittoon, teknisesti parhaimmalla vaiko ruumiinvoimiltaan vahvimalla surffaajalla? Tähän asti voimakkain vastustus trapetsia vastaan on johtunut sen pienestä levinneisyydestä ja korkeasta hinnasta, mutta nykyisin tämäkään ei enää ole hyvä syy trapetsin hylkäämiseen. Tosiasiassa varteenotettavaa syytä trapetsinkäytön vastustamiseksi kilpailuissa ei enää ole.

Onni on Windsurfer

(jostain saksittua)

Se, että lautamme on ensimmäinen, paras, kaunein, kestävin, persoonallisin…, ei ole vielä onnen koko kuva. Täydellisen siitä tekee vasta osallistuva kippari/-tar, joka antaa Windsurferilleen mahdollisuuden tehdä omistajansa onnelliseksi.

Purjelautasi ei pelkää säätä, se on yhtä kotonaan ärjyvässä myrskyssä kuin kevyessä tuulenvireessäkin. Free style on sinulle ja Windsurferillesi pelkkää juhlaa. Koetapa vain ja huomaat nauttivasi joka hetkestä. Olet joskus harmitellut puupuomin painoa, mutta saanut vastalahjaksi erinomaisen pidon ja lämpimän kosketuksen.

Free Stylen esittelyä

(Pladaski 2/78, 2/93)

Quick Tack = vastakäännös suoritetaan erittäin nopeasti

Body Dip = kastetaan yläruumis veteen, samalla kun purjehdusta jatketaan

Lying (& variations) = purjehditaan maaten laudalla

Tail Sink = purjehduksen aikana painetaan laudan perä vedenpinnan alle

Inside Leeward Bottom = purjehditaan yläruumis purjeen ja suojanpuolen puominpuoliskon välissä

Nämä temput tehtiin 20,5 kg painavalla Windsurferilla, jonka tilavuus oli noin 190 l, pituus 365 cm ja leveys 65 cm. Purje oli varustettu kahdella latalla ja 3,7 kg tiikkipuomi oli 260 cm pitkä.

Purjelautailun slalom-kisat ensi kertaa Suomessa

(Pladaski 3/79, 2/93)

Windi ry järjesti Ullanlinnan rannassa, kahvila Ursulan edustalla 26.5. slalom-kisat. Kisoihin uskaltautui 9 kilpailijaa, ja he totesivat kilpailun olevan vaikea jo ajateltaessa, kuinka rataa on kuljettava, ettei siinä mene sekaisin. Rannalle oli kerääntynyt n. 200 katselijaa, ja heillä oli kova mielenkiinto pelin henkeen. He kyselivät ja tutkivat kilpailijoiden kanssa ohjelmataulua, jossa oli pelin säännöt. Slalom-rata kahdesta poijurivistä, joista kummastakin kolme poijua, joita pujotellaan sekä vasta- että myötätuuleen määrätyssä järjestyksessä. Radalla kilpailijoiden suusta kuului jpa manauksia, kun kilpailurata meni mielessä sekaisin. Yleisö taputti käsiään ja huusi kehoituksia kilpalijoille. Kisoissa oli kilpailuhenkeä.

Tahtoo Siperiaan

(Pladaski 2/80)

Venäläiset joukot Siperian itäisimmissä rajavartioasemissa hakevat ajankulua joutohetkiinsä kuuntelemalla Radio Nomea, USA:n Alaskassa sijaitsevaa radioasemaa. Ilmeisesti he pitävät sen musiikista. Mutta elokuun 30. päivänä Radio Nomen tärkein anti venäläisille oli heidän omalla kielellään annettu viesti joltain Arnaud de Rosnaylta, joka kertoi olevansa tulossa Beringinsalmen yli. Tämä yksinäinen ranskalainen oli ylittämässä salmea purjelaudalla ja aikoi nousta maihin kutsumattomana yhdelle tarkimmin vartioidulle alueelle Neuvostoliiton puolella.

Samainen kaveri oli aikaisemmin keväällä ylittänyt Saharan Mauritaniasta Senegaliin, 1100 km 12 päivässä kehittämällään Speed Saililla, pyörillä varustetulla purjelaudalla, joka kulkee maalla. Siellä hänen ongelmansa olivat jatkuva helle, hiekkamyrskyt, Polisarion sissit, renkaat puhkaisseet piikkipensaat sekä viimeisenä esteenä Senegal-joki, mihin de Rosnay oli hukkua omatekoisen lautan hajottua jalkojen alta. Palattuaan Saharasta han sai päähänsä ylittää Beringinsalmen Alaskasta Siperiaan.

De Rosnay aloitti n. 60 mpk:n urakkansa elokuun viimeisenä päivänä muutaman ystävän ja avustajan huiskuttaessa hänelle. Lautanaan kaverilla oli TC-39, johon oli kiinnitetty jalkahihnat sekä tosi erikoinen purje: yläosa Neuvostoliiton ja alaosa USA:n lipun väreissä. Muina varusteina oli märkäpuku, käsivarteen kiinnitetty kompassi, trapetsin taskussa hätävarusteet - valopistooli, vitamiinipillerit ja veitsi sekä lautaan kiinnitetyssä vedenpitävässä pussissa kuiva vaatekerta, kamera, passi, Pravdan lehtileike Saharan ylityksestä, NL:n suurlähetystön kirje, suklaata ja 500 dollaria rahaa.

Viesti, jonka de Rosnay oli äänittänyt venäläisiä varten, lähetettiin Nomen radioasemalle puoli tuntia lähdön jälkeen. Koko reissu kesti kahdeksan tuntia, ja siihen mahtui sekä tyyntä että myrskyä.Pahinta oli kuitenkin kylmyys, veden lämpötila oli +2 C, joka sai de Rosnayn sormet jäätymään. Hänellä oli mukanaan märkäpuvun hanskat, mutta ne hävisivät jossakin vaiheessa ja tämän takia kaverin sormet olivat tunnottomat vielä päiviä purjehduksen jälkeen.

Vastaanottamassa Siperian puolella oli venäläisten tykkivene ja helikopteri. Alkuhämminkien jälkeen de Rosnayta kohdeltiin kunniavieraana saavutustensa johdosta, ja muutaman päivän kuluttua hänet lennätettiin Moskovan kautta Pariisiin suunnittelemaan uusia Kolttosiaan.

Uusi nopeus ME

(Pladaski 1/83)

Englannin Weymouthissa nousi täydellisestä tuntemattomuudesta ME-nopeuden haltijaksi ranskalainen Pascal Maka, joka toistaiseksi on ollut aktiivinen harrastelijasurfaaja Gardajärven vetoisissa keleissä. Makan lautana oli 2,60 m pitkä pintail sinker, rakentaja Sailboard Maui, leveyttä oli 50 cm ja purjeena Neil Pryden 5,5 m2. Pohjasta löytyi lievää koveruutta ja kiinnilaminoitu evä. Uusinta rungossa oli noin 2 cm:n rocker (perän nousu), jota toistaiseksi ei ole vauhtilaudoista löytynyt.

(Jutussa ei kerrota nopeusennätyksen lukemaa. Toim. huom.)

Surfaajat hakivat vauhtia Välimerestä

(Apu-lehti 16/79)

Välimeren maininkien lyödessä Mallorcan koillisrannassa Alcudian rantahiekkaan, kokee katsovansa värillistä ja rauhallista unta. Hohtavan ulapan sinessä, aivan kuin kappaleen matkaa pinnasta irti, liikkuu värikkäiden purjeiden armada. Viehättävää unta muistuttavat purjeet kuuluvat suomalaisille purjelautailun pioneereille.

ATK-suunnittelija Juhani Karvonen painelee Välimeren noin 15-asteiseen rantaveteen pelkissä uimahousuissa. Hän lähtee liikenteeseen maininkien sekaan helposti kuin raitiovaunu. Jussi on 40-vuotias, ei vartaloltaan atleetti, mutta ei myöskään rapistunut. Hän kertoo, että lautailu on pitänyt kurissa koko vartaloa, mutta ennen kaikkea se on kehittänyt ylävartalon lihaksistoa.

Pekka Padatsu voitti Alcudian kansainvälisen purjelautakilpailun. Georg Kluss ja Heikki Loukasmäki olivat myös kärjessä. Pekka lähenee kansainvälistä eliittiä. Suomenmestaruuden lisäksi hän oli PM-kisoissa viime vuonna hopealla ja EM-kisoissa kuudestoista. Varmat surfaajat odottavat kunnon koraa. Kora on voimakas tuuli, joka saattelee laudan mahtavaan plaaniin, asentoon jossa kosketuskohta jää laudan takaosaan, niin että vesi nousee kuohuina surfaajan takana. Se on surfaajan onnen hetki.